ArvoPelttari

Yhteiskuntasopimuksen psykoanalyysi

  • Yhteiskuntasopimuksen psykoanalyysi

Yhteiskuntasopimuksessa tavoiteltu tuottavuushyppy vaihtui nopeasti vaatimukseen työajan pidentämisestä. Kokoomus on nykyisin työväenpuolue. Presidentti totesi vuoden 2013 uudenvuodenpuheessaan kaiken työn olevan arvokasta.

Vuonna 2006 Eetu Viren lanseerasi yleiseen tietoisuuteen termin paskatyö. Termi on kestänyt hyvin aikaa, kun katsoo vielä nykyisinkin, millaisella päättäväisyydellä se torjutaan. Suurin osa torjujista pystyttää ensin olkiukon, jota vastaan sitten hyökätään. (Määritelmä muuten täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Paskaduuni) Osa ymmärtää asian tahallisesti, osa ymmärtämättömyyttään väärin. Sisältö on kuitenkin sama: Työ on pyhää.

Vielä vuonna 2001 Suomen Armeijalla oli nousukaudella ja sen jälkimainingeissa mahdollista mainostaa omaa alaansa kampanjalla "Tee työtä jolla on tarkoitus". Nyt tällainen ei tulisi enää kuuloonkaan. Ei paskaduunien jälkeen.

Kuvaavaa on myös, millaisella tavalla yhteiskuntasopimusta on ajettu eteenpäin. Keinona on yksinkertaisesti uhkailu. Poliittisen kokemattomuuden lisäksi taustalla on takuulla vahvan (tekisi mieli sanoa kekkoslaisen) johtajan kaipuuta. Keino ja viesti ovat yhtä infantiileja. Uuden todellisuuden kanssa ei neuvotella vaan laitetaan pää tukevasti pensaaseen.

Pelko pois: Työtunnit eivät kuitenkaan ole suorastaan romahtaneet:
http://image.slidesharecdn.com/millkasvuavoidaanedist-150226043124-conve...
Tuottavuudella menee kuitenkin huonosti:
http://image.slidesharecdn.com/pekkarinentaloutemmetila-140523050558-php...

Onko itseasiassa niin, että ollaan hirttäydytty vanhaan työn arvokkuuteen sinänsä eikä työn sisäiseen arvokkuuteen? Itseasiassa vanhoista kapitalisteista ja sen advokaateista on tullut tuottavuuden uusia luddiitteja: http://www.theguardian.com/books/2015/jul/17/postcapitalism-end-of-capit...
Kapitalismin sisäinen logiikka ei johda enää innovaatioihin vaan pelkkiin kiristyksiin ja heikennyksiin. Yhteiskuntasopimustavoitteet ovat yksi oire tästä.

Kokoomuksen mukaan (viime vaaleissa) politiikka on rikki. Näin on: Politiikka on rikki koska kapitalismi on rikki. Päättäväisyys, millä esimerkiksi kansalaispalkka torjutaan tai toisaalla pyritään rekuperoimaan yhdeksi itsealistuksen ja itsekontrollin keinoksi, paljastaa kaiken. Väitätte ensin, että kaikki työ on arvokasta, mutta kun siitä ei saa palkkaa tai korvausta uuden työn oman sisäisen logiikan takia, omaa väittämää ei voidakaan enää ottaa lähtökohdaksi. Kun jakaminen ja yleinen äly muuttuvat vakavasti otettaviksi tuotantovoimiksi, täytyy ansaintalogiikan muuttua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Yksikään työmarkkinaosapuoli ei ole uskaltanut kysyä ääneen sitä, kuinka monta prosenttia 8 tunnin työpäivästä on tehokkaita ja työn tulosta edistäviä tunteja. Pistetään ensin tämä osuus remonttiin, niin saadaan kerätyksi vuositasolla huomattavasti enemmän, kuin nuo 100 lisäsopimustuntia.
Tiedän, että joukossa on niitäkin, jotka säntillisesti noudattavat työehtosopimuksia kirjaimelleen, mutta....milläs ne muut.

Paras motivaattori on Euro,sekä työpaikan ja oman työn arvostus.
Yrityksen jokainen henkilö on velvoitettu ostamaan oma työpaikkansa. Kunkin työpaikan hinta jyvitetään yhteisesti. Työn vaativuus olkoon muuttuja numero uno. Työpaikan voi ostaa heti käteisellä, tai kymppi per tili menettelyllä. Kun henkilö siirtyy vaativammalle vakanssille, hän maksaa tasonnostoaan vastaavan lisämaksun.

Samalla kun yritykseen tuleva henkilö ostaa työpaikkansa, tulee hänestä yrityksen osakkeenomistaja. Osakepotti kasvaa myös työn vaativuuden mukaan ja myös palveluvuosien mukaan. Yritys voi niin päättäessään toimittaa lisäosinkojaon menestyksen mukaan.

Tässä on vain voittajia. Yrityksellä on motivoitunut henkilöstö, joka ei käänny yritystä vastaan, koska silloin potkii itseään persuuksiin.
Määräysvalta yrityksessä säilyy ainakin suurissa asioissa niillä, jotka sen haluavat oikeutettuna pitää.
Poikkeustilanteissa löytyy kaikilta osapuolilta aina positiivista otetta ja myös mahdollisuudet ovat aivan toiset, kuin nykyisillä työmarkkinoilla.

Tämän toteutus ei tietenkään ole hetkessä tehty, mutta ne jotka ensin oivaltavat ne edut mitä saadaan, ovat vahvoilla jo lähitulevaisuudessa.
Arvatkaapa ketkä ensimmäisenä ampuvat alas uudenmallisen työosakkuuden. Minä tiedän.

Toimituksen poiminnat