ArvoPelttari

Leikkasin itse (koulutuksesta), säästin

  • Leikkasin itse (koulutuksesta), säästin

Eli kun koulutuksesta ollaan nyt leikkaamassa, tässä ohjeet miten leikkaukset tulee suorittaa. Kerron esimerkkejä koulusta, jossa työskentelen. Tämä koskee nyt peruskoulua.

 

Jo ensimmäisellä viikolla pääsin osallistumaan palaveriin, joka koski erään oppilaan heikkoa koulumenestystä. Paikalla oli oppilaan ja hänen vanhempiensa lisäksi kuraattoria, psykologia, luokanvalvojaa ja niin edelleen, kaikkiaan yhdeksän koulun työntekijää. Jos tästä nyt summataan laskennallinen kustannus yhden palaverin osalle saadaan seuraava toimitus:

Oletetaan työntekijän kuukausipalkaksi 4000 euroa. Toimistotyöntekijän kuukausityöaika on 166 tuntia. (Tiedän toki ettei opettajan työpaikkaa pitäisi laskea tällä tavoin mutta teen sen yksinkertaistuksen sen vuoksi) Palaverin kesto oli noin 1 tunti. 9*4000/166 = 217 €.

 

Samaan aikaan opettajan luokassa on keskimäärin 21 oppilasta, joten keskiverto-oppilaan palkkaan kuluva tuntikustannus on: 4000/166/21 = 1,15 €.

 

Koulussa on olemassa myös niin sanottu kymppiluokka ja erityisopettajia heikosti menestyneille oppilaille. Opettajia kaikkiaan on alle 40, erityisopettaja on kaikkiaan 6. Erityisopettaja palvelee keskimäärin noin neljä oppilasta. Tästä saadaan laskennallinen kustannus: 4000/166/4 = 6 €.

 

Ottaen huomioon kaikki palaverit, kokoukset, tiedonsiirtoon käytetyt työtunnit ja niin edelleen ja niin edelleen, ei ole mielestäni eikä laskelmieni mukaan liioiteltua sanoa, että erityisoppilaan kulut ovat kymmenkertaiset verrattuna keskimääräiseen.

 

Tällaiset laskelmat saattavat tuntua jopa hieman julmilta, mutta mielestäni on oikeutettua kysyä, mitä täällä satsauksella saavutetaan. Kyse on oppilaista, joilla on akateemisessa opiskelussa suuria vaikeuksia. Heillä voi olla paljon muita taitoja tai potentiaalia. Emme saa toki masentaa tai lannistaa heitä enää yhtään enempää järjestämällä heille tavanomaista työskentelyä, jossa hekin itse tietävät tuloksien olevan aina heikot. Nyt käytämme valtavasti resursseja siihen, että saamme nostettua näiden oppilaiden arvosanat esimerkiksi vitosesta kutoseen tai jopa seiskaan. Entä sitten? Heistä ei tule luultavasti koskaan akateemiselle uralle pyrkiviä. Eikö olisi parempi järjestää heidän opetustaan jollain muulla tavoin; tähdätä sellaisiin asioihin, joista heille on oikeasti hyötyä. Puhun nyt oppisopimus-tyylisestä ratkaisusta, käytännön työskentelystä. Saksassa tuntuu toimivan, miksei meilläkin? Jos oppilaan koulutyöskentely on takunnut kuusi vuotta, en usko ihmeisiin kolmen viimeisen peruskouluvuoden aikana.

 

Erityisen typerältä tämä satsaus kaikkein heikoimmin menestyviin näyttäytyy siinä valossa, kun verrataan satsausta akateemisesti parhaimpiin oppilaisiin. Panostus heihin on nolla. Mitä arvelette, kummasta porukasta tulevat ne tulevaisuuden innovaattorit, jotka vievät maatamme eteenpäin isommin harppauksin? Miten me rakennamme maastamme huippuosaamiseen tähtäävää yhteiskuntaa?


Tämä koulutuksen leikkauslista on toki kaikkea muuta kuin kattava, mutta se on välttämätön alku.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Meillä kokoomuksessa opetusministerin epävirallisessa ideointiryhmässä työstetään mallia, joka ratkaisee monia ongelmia - 3-vuotinen peruskoulu!

Jaakko Häkkinen

Aihe on vaikea, mutta hyvä siitäkin olisi keskustella.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Hyviä huomioita ja tosiaan kyseiset kohteet olisivat järkiperusteisesti leikattavissa, mutta en usko että niistä leikataan.

Aiheeseen liittyy muuten myös tasapäistäminen, joka pakottaa kaikki käymään täsmälleen samat asiat täsmälleen samassa järjestyksessä kuin muutkin. Jos joku on oikeasti edellä muita, hänelle pitäisi sallia nopeampi eteneminen. Parhaimmassa tapauksessa nopeampi eteneminenkin toisi säästöjä kun osan opinnoista voisi kuitata tekemällä pelkän kokeen.

Käyttäjän ArvoPelttari kuva
Arvo Pelttari

Kyllä opettajat mahdollistavat yleensä nopeamman etenemisen, ei sitä estellä. Sellaiseen vain ei ole mitään ohjelmastrategiaa. Etevimmät itse eivät näe, miten heidän kannattaisi nähdä lisävaivaa. Tähän ratkaisuna olisi resurssin siirto heikompien ylitukemisesta lahjakkuuden vaalimiseen.

Toimituksen poiminnat