ArvoPelttari

Feminismi - vain koulutettujen naisten etujärjestö, ei muuta

  • Feminismi - vain koulutettujen naisten etujärjestö, ei muuta

Feminismin alkuaikoina liikkeen tavoitteena oli naisten ja miesten välinen tasa-arvo ja sitä ajettiin luonnollisesti ensisijaisesti parantamalla naisten asemaa. 1800-luvun naisasialiikkeen tavoitteista merkittävimmät ovat toteutuneet. Jäljelle on jäänyt toimintatapa: Ajetaan edelleen naisten etua.

Eikä siinä mitään, tämä käy vallan hyvin. Tottakai naisilla voi olla etujärjestö. Se mikä minua ja keskustelusta päätellen monta muuta sieppaa on, että feministit pyrkivät edelleen omimaan itselleen tasa-arvon ajamisen pyhät vankkurit. Tämä ei ole mitään muuta kuin orwellilaista uuskieltä. 

Eikä tässä vielä kaikki. Suurelle yleisölle feminismi alkaa näyttäytyä yhä enemmän feminatsismina. Naisasialiikkeen tietty äärilaita on pilaamassa aatteen mainetta ja toteuttamassa Churchillin suuhun laitettua sitaattia: "Tulevaisuuden fasisteja kutsutaan antifasisteiksi."

Feminatsi-nimittelyt eivät ole syntyneet tyhjästä. Tässä muutamia suhteellisen ajankohtaisia tapauksia: 

Tästä kaikesta huolimatta pidän itseäni feministinä. Toisen aallon feministinä. Ja tavoitteeni on, ettei kolmas aalto pilaisi sitä.

Feminismi on alkanut yhä enemmän profiloitua korkeasti koulutettujen naisten etujärjestönä. Äänekkäimmät feministit kuuluvat itse tähän koulutettujen ryhmään ja heitä luonnollisesti kiinnostaa omaa elämää liippaavat asiat. Silloin ei ole ihme, että feministisen liikkeen suurimmiksi huolenaiheiksi tulee se, minkälaiselta näyttää sukupuolijakauma yhteiskunnan aivan terävimmillä huipulla. Maria Ohisalon esiintuomat epäkohdat käyvät hyvin esimerkistä: Naiset ovat aliedustettuina yritysjohdossa ja hallituksissa; miesten ongelmana ovat syrjäytyminen ja itsemurhat. 
Kuvio on selvä.

Queer-feminismi - äärimmäisen marginaalin kaappaus?

Sitten on tämä feministinen queer-haara, jonka korostunutta roolia en rehellisesti sanottuna ymmärrä. (Tähän feminatsi toteaisi, etten voikaan ymmärtää, koska olen valkoinen lihaa syövä heteromies - siis "cis-paska", jonka kommentit voidaan kätevästi ohittaa kun keskiöön nostetaan sopivasti valikoiden milloin sorretun subjektiivinen kokemus, milloin sopivat yleistykset, jolla unohtaa, että esimerkiksi minä olen VLHM:n lisäksi ollut nyt lähes vuoden työttömänä - kuinka etuoikeutettua.) Tämän ymmärtämättömyyden vuoksi sivuan vain aihetta ja kysynkin, kahta asiaa: 

Onko feminismiliike ajatellut, että nostamalla tämän hyvin marginaalisen kysymyksen oman politiikkansa ytimeen ajaudutaan myös poliittiseen marginaaliin? Typerimmillä esimerkeillä tehdään taas hallaa koko asialle: Vaatimalla vessojen sukupuolittomuutta ja poistamalla samalla vessoista miesten suosimat kusikourut yksinkertaisesti haitataan noin 50 % ihmisistä asiointia mukavuuslaitoksissa.

Ja sitten parempi laittaa tähän trigger-warning: Feministit hämmentävät turvallisuutta luovaa binääristä sukupuolijakoa (josta osoituksena vaikkapa PerSu-nuorten sinänsä onneton tyttö/poika -kampanja) väittämällä, että sukupuolia olisi useita, pahimmillaan jopa tuhansia. Olen kauan epäillyt, että suuri kuvio tässä gender-hihhuloinnin taustalla on sukupuolihämmentyneiden oma mielenterveys. 
Väite on tietysti rankka, enkä ole siitä löytänyt tutkimusaineistoa ja epäilen sellaisen määrällisen tutkimuksen olemassaoloakaan. Musta Orkidea -nimisessä blogissa omien sanojensa mukaan nuiva transsukupuolinen mies käsittelee tätä asiaa ja arvioi, että useammalla kerralla ongelmissa olisi kyse ennemminkin dissosaatiohäiriöt ja muut siihen liittyvät mielenterveydelliset probleemat kuin varsinainen yhteiskunnallinen sorto.

Antifeminismikin on epäanalyyttista

Palataan feminismin etujärjestöongelmaan. Trumpia, joka on avoimesti naisia halventava jne jne, äänesti kuitenkin 53 % valkoisista naisista. Tässä tullaan siihen, kuinka feminismi potee samankaltaista kriisiä kuin sosiaalidemokratia: Jo saavutettujen tavoitteiden tilalle ja lisäksi ei ole saatu kehitettyä uskottavia laajoja joukkoja koskettavia tavoitteita. Korkeasti koulutetut nuoret naiset hallitsevat kuitenkin sanansa ja (media)taktiikan sen verran hyvin, että saavat pidettyä asiaansa esillä ja heillä on kohtuullisesti (mielipide)valtaa ja lähitulevaisuudessa yhä enemmän. 

Minusta on mielenkiintoista, että näitä (valtavirran?) feministejä syytetään vihervasemmistolaisiksi, pahimmillaan kulttuurimarxilaisiksi, kun he samaan aikaan täydellisesti hylkäävät perinteisen työväenluokkaisen kannattajajoukkonsa. Trumpin kannatuslukema naisten parissa osoittaa, kuinka feminismi on yhä leimallisemmin elitistinen projekti. Marxilaisiksi haukutut feministit taistelevat paikastaan kapitalistisen valtahierarkian sisällä, eivät haasta sitä rakenteena. Katso vaikka New Republicin artikkeli aiheesta. Tässäpä teille ristiriita. 

Suomen ensimmäinen feministinen naisryhmä oli vuodelta 1973 nimeltään Marxist-Feministerna. Tänä päivänä tasa-arvoasiat menevät tilastojen valossa niin, että naiset ovat ikäluokassa 25-40 työelämän ulkopuolella lastenhoidon takia. Miehet taas "johtavat" eräitä tilastoja näin: 
Ulosottovelalliset: 62 vs 38 %
Lapsettomien aikuisten työttömyys: 11,3 vs 7,4 %
Pitkäaikaistyöttömien määrä: 71 000 vs 51 000

Tästä huolimatta 80 % naisista ja 60 % miehistä ajattelee, että miesten asema suomalaisessa yhteiskunnassa on parempi kuin naisten. Vain 1 ja 4 % ajattelevat, että naisten asema olisi parempi kuin miesten. Pasi Malmin väitöskirja sukupuolisyrjinnästä toteaa, että miehiin kohdistuva syrjintä sivuutetaan virallisessa tasa-arvopolitiikassa lähes systemaattisesti. Tasa-arvopolitiikka on elitististä. Feministeille on käynyt samalla tavoin kuin tasavaltalaiselle kokonaisen Irlannin politiikalle ja Baskimaan itsenäisyyskamppailijoille. Sosialistiset juuret on unohdettu. Liikkeet ajautuivat marginaaliin hylätessään marxilaisuuden ja muuntautuivat puhtaaksi rikollismafiaksi. Toisen aallon feministinä pelkään samoin, että tästä liikkeestä tulee pelkkä elitistinen kulttuurimafia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Niko Sillanpää

Nykyfeminismi perustuu huomattavilta osin marxilaiseen yhteiskunta-analyysiin ja käsitteistöön, minkä vuoksi liikettä toisinaan sanotaan marxilaiseksi, ei siksi, että liike pyrkisi tuotantovälineiden kollektivisointiin. Eli tässä ei ole varsinaista ristiriitaa.

Tulosten tasa-arvo on typerä tapa tarkastella yhteiskuntaa.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Toivottavasti tuollainen No Whites Allowed-safe space pidetään toistekin, niin että pääsisin itsekin paikalle. Olen utelias näkemään millaista turinaa siellä syntyisi.

Toimituksen poiminnat