ArvoPelttari

Peruskoulu pulassa: inkluusio vai loppukoe?

Olen työskennellyt kymmenisen vuotta peruskoulun aineopettajana. Hesarissa oli kuulemma kirjoitus peruskoulun ongelmista. En lukenut sitä, mutta kuuntelin Ylen Ajantasa-ohjelman, jossa Jari Salmista haastateltiin ilmeisesti hänen HS-artikkeliinsa pohjautuen. Suuri osa haastattelusta keskittyi arvioinnin problemaattisuuteen. Lopussa, kohdassa 11 minuuttia, tosin siirrytään näin ruohonjuuritason näkökulmasta asiallisempiin puheenaisiin.

 

Arviointi on oman, ja mitä ilmeisemmin monen muun (ks Pekka Peura), mielestä marginaalinen ongelma, koska todellinen osaaminen saavutetaan muin menetelmin kuin mittaamalla kouluosaamista. Suurissa kaupungeissa voi olla väliä sillä, pääseekö teini siihen lukioon johon haluaa vai ei, mutta missään nimessä arviointia ei pitäisi rakentaa näiden – laajassa katsannossa – erikoistapausten varaan.

Päinvastoin, meillä on paljon näyttöä siitä, kuinka pakotettu yhtenäinen arviointi, erityisesti anglosaksissa maissa, johtaa tilanteeseen, jossa ei opiskella tulevaisuutta vaan päättöarviointia varten. Tässä kohtaa on hyvä kysyä, onko lippalakki vinossa heiluva teini oikea subjekti päättämään loppuelämästään.

 

Jari Salminen puhuu tuossa mainitussa haastattelussa siitä, kuinka kahdeksikoksi itsensä kuvitteleva oppilas dropouttaa lukiossa kunnei pärjää. Okei, tämä voi olla jonkinlainen ongelma sikäli, että peruskoulussa annetaan osaamistasoon nähden liian hyviä arvosanoja. Kahdeksikko on kuitenkin erityisen mielenkiintoinen valinta sikäli, että peruskoulun arviointikriteereissä on valittu juurikin osaamistaso kahdeksan referenssiarvoksi, mitä opetussuunnitelmaan tulee. Henkilökohtaisesti minun on hyvin vaikea uskoa, että keskiarvolla kahdeksan peruskoulunsa läpäissyt lapsi olisi vaikeuksissa lukiossa ilman että hänelle ilmaantuu muita, oppimiseen sinänsä liittymättömiä vaikeuksia.

 

Ratkaisu ja ongelma on kahtalainen. Voin myöntää, että peruskoulun yleinen tasokoe toisi kyllä kaikki oppilaat samalle viivalle, mutta se on vain laastari haavaan, ei vahingon korjaus. Todellinen vahinko on syvempi.

 

Todellinen vahinko ei ole yläpään arvosanojen höltyminen vaan arvosanojen 4-6 täydellinen hämärtyminen. Jos oma egoilu sallitaan, niin kymmenen vuoden opettajakokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi luokalle jättäminen on harvinaista, kaikki mahdollinen tuki, jonka koulu järjestää, kohdistuu heikommin suoriutuviin oppilaisiin ja tavoitteellisten oppilaiden tuki jätetään täydellisesti yksittäisten opettajien aktiivisuuden varaan. Rakenteet kannustavat siihen, että pulpettiallergiaa potevat adhd-penskat klaarataan jotenkuten auttavasti läpi peruskoulusta. End of story.

 

Tämä pohjannostamisen kuvio on ollut Suomen pisa-menestystarina, mutta se on nyt kääntymässä ja kääntynyt meidän kohtaloksemme. Jos inkluusiossa mennään siihen, että joudutaan oikeasti pohtimaan, kuuluuko kuutosluokalla lapsi, joka ennemmin syö kirjansa kuin lukee sitä, perusopetuksen luokkaan, niin metsään mennään ja pitkälle ilman kompassia & karttaa. Olen nääs ollut tällaisessa nivelvaiheen keskustelussa....

 

Sitten tulevat jarisalmiset, jotka ovat – ihan sinänsä oikein – huomaamattaan vain ja ainoastaan huolissaan meidän lukio-opetuksemme tasosta. Heidän ratkaisuehdotuksensa nyt vain sattuvat kohdistumaan koko ikäluokkaan tavalla, joka ei palvele kaikkia. Insinöörejä voi syyttä miltei kaikesta, mutta ei siitä oivalluksesta, että miksi korjata asiaa, joka ei ole rikki.

Suomi olisi voinut aivan hyvin rallatella aikansa koulujärjestelmän aallonharjalla ja ehkä kehitellä uusia menetelmiä kokeiluluonteisesti, mutta ei. Nämä helvetin opetushallituksen pikkumanagerit saavat ainoan ammatillisen tyydytyksensä siitä, että pääsevät määräilemään tapaa, jolla todistetusti maailman paras peruskoulujärjestelmä asiansa hoitaa. Lopputuloksena on, että kaikki vituttaa, mutta hallintohenkilökunta pääsee pätemään. Se on ollut tuhon tie.

Toivoo, nimimerkillä Kuuntelen mielenkiinnolla työmahdollisuuksia rakastamani peruskoulun ulkopuolelta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Miksi näissä asioissa suomalainen koulujärjestelmä on käpertynyt sisäänpäin, eikä hae esimerkkejä muista maista?

Esimerkiksi Aasiassa on maita, joissa opetusmetodit ovat perinteisiä, onko siellä koulujärjestelmä täysin kelvoton ja epäonnistunut?

Ehkä tässä saattaa olla poliittiset syyt koulukasvatuksen taustalla. Uskotaan, että vähemmällä kurilla ja vapaampi koulukasvatus toimii paremmin ja haetaan enemmän niitä esimerkkejä tueksi, jossa se näyttäisi onnistuneen.

Käyttäjän ArvoPelttari kuva
Arvo Pelttari

Ei koulu ole yksin keksinyt vapaampaa kasvatusta ja kurin höltymistä. Koulu peilaa tässä yhteiskunnallisia muutoksia. Ja lopulta väittäisin, että mahdollisesti havaittu kurin höltyminen ei johdu tietoisesta kurin höllyttämisestä vaan jo mainitsemastani liian pitkälle menevästä integraatiosta: Kun suureen luokkaan tuodaan oppilaita, jotka syystä tai toisesta eivät sellaisessa ryhmässä työskentelyyn sovellu, on lopputuloksena levottomampi ja vähemmän asiaan tarttuva (yleinenkin) meininki.

Vertailu Aasian Pisa-huippuihin on hedelmätöntä, koska kyse niissä on a) eliittikouluista b) valtavasta työmäärästä c) merkittävistä kulttuurieroista, mitä käyttäytymiseen tulee. Jos Japanissa oppilas käyttäytyy huonosti, niin isä tekee seppukun. Suomessa opettaja saa kotiin kontaktoidessaan äidiltä vittuilut päälleen. Noin kärjistettynä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kyllä ulkopuolisesta vaikuttaa siltä, että selkeän arvostelun lopettaminen liittyy siihen, että ei haluta tuoda esiin sitä kaaosta ja ongelmaa, joka on syntynyt peruskouluun. Tyhmä kysymys: mikä estää menemästä siihen malliin, jossa Suomi oli Pisa-tutkimuksen huipulla? Mikä siinä toimintatavassa oli sellaista, että sitä ei voida nyt edes ajatella? Miksi muut maat rynnivät ohi? Miksi köyhä Viro on meitä parempi? Onko se saavutettu ilmiöopettamisella?

Vanha hyvä ohje, joka pätee moneen asiaa: on helppo osoittaa ongelmia, mutta ideat loppuvat, kun kysytään, miten ongelmat korjataan. Omat kysymykseni sisältävät myös minun vastaukseni asiaan.

Minulle jää vaikutelma, että blogisti on turhautunut ja kaikki on pielessä, mutta korjausehdotuksia en kirjoituksesta löydä.

Käyttäjän ArvoPelttari kuva
Arvo Pelttari

Onhan ne korjausehdotukset siellä:
1) Jos integraatio on liian pitkällä, niin integraatiota tulisi purkaa.
2) Tukea olisi suunnattava tasaisemmin eri tasoon pyrkiville oppilaille. Tällainen menettely nostaa parhaiten yleistä tasoa, kun tasosta 'välttävä' ei tehdä uutta normaalia.

Toimituksen poiminnat