Kiitos vaan: Henkilökuva kärkifeminististä on kuin röntgenkuva upseerin päästä

Niin, siis Eppujen hengessä, tyhjiöhän se kuva on.

Helsingin Sanomien (1) NYT-liite esitteli ”yhtä aikamme tärkeimmistä feministisistä äänistä”, suomalais-nigerialaista Minna Salamia, kuten artikkelin kirjoittaja Juuso Määttänen kertoo Naisasialiitto Unionin Salamia kuvanneen. Kyseessä on toki enemmän henkilökuvaus kuin asia-aihe, mutta kun kyseessä on HS:n sivuilla vähintään neljäs Määttäsen feminismiä käsittelevä kirjoitus, ei artikkelin heikkoudessa voida vain piiloutua toimittajan osaamattomuuden taakse. Johtopäätökseni jutusta on, että feminismin tila on paljon surkeampi kuin olin kuvitellut.

Asian ja jutun voisi kuitata olankohautuksella, jos kyseessä olisi joku ideologiastaan hullaantunut sekopäisyyttä lähenevä mölisijä, mutta kun henkilönä on laatulehtenä pidettyyn Guardianiin (2) useita artikkeleita kirjoittanut feminismin kärkinimi, niin täytyyhän feminismi koittaa pelastaa itseltään. Seuraavassa pyrin avaamaan Minna Salamin kirjoituksen tyhjiä heittoja ja kumoamaan suoranaisia virheitä. Herkän aiheen vuoksi todettakoon, että henkilöä en sen paremmin tunne eikä tarkoitukseni ole käydä häntä vastaan henkilönä.

Suvaitsevaisuutta Lagosin mitalla
Kirjoitus alkaa Salamin lapsena kohtaamastaan rasismista Tampereella. Sitä seuraa Nigerian pääkaupungin Lagosin avoimuuden ja suvaitsevaisuuden ylistäminen. Tamperelaisilla on varmasti vielä tekemistä, mutta kenelle tulee yllätyksenä, ettei osin nigeriläisjuurista Salamia solvata ihonvärinsä vuoksi Lagosissa? Nigeriaa kokonaisuudessaan ei voi parhaalla tahdollakaan nimittää suvaitsevaisuuden mallimaaksi, joten pidän outona, jos Lagosista löytyy Salamin kuvailema safe space. Nigerialaisista 97 % ei hyväksy homoseksuaalisuutta, monissa Nigerian osavaltioissa homoseksuaalisuuden harjoittaminen on laissa rangaistavaa (3) ja Maailman Talousfoorumin teettämässä tutkimuksessa (4) sukupuolten välisen tasa-arvon vertailussa Suomi (0,823) voittaa Nigerian (0,641) kädet alhaalla (asteikko täydellisestä tasa-arvosta [1] epätasa-arvoon [0]). Suomessa hillui vähän aikaa sitten Odinin soturit. Itse kehtaan pitää Boko Haramia (5) vähän eri mittaluokan ongelmana. Meillä on toki ongelmamme, mutta se oli Minna Salami, joka tätä vertailua halusi lähteä tekemään.

Ota löysin rantein
Seuraava kiinnostava kohta kirjoituksessa on se, kun Salami kertoo kuinka ”feminismi ei aja vain valkoisten länsimaalaisten asiaa, vaan mukana on ihmisiä ja sukupuolia ympäri maailmaa. Salami ei halua välittää silti 'liian ruusuista kuvaa'. Kyseessä ei ole yksi iso yhteinen porukka, vaan se pitää sisällään monia eri ääniä.” Tässä ei nyt sinänsä ole mitään ihmeellistä tai väärää, mutta liitettynä koko feminismin kontekstiin ja artikkelin lopussa esitettyyn kutsuun puhua avoimesti tasa-arvosta ja vielä lopuksi – tietysti provokatiivisesti – leimattiin miesten vastareaktiot avunhuudoiksi ja suhtautuminen tasa-arvoon epärationaaliseksi, niin ollaan sameissa vesissä. Ei vain feminismissä vaan koko (sosiaalisen median) kentässä on meneillään outo uhriutumiskilpailu, jonka tikunnokkaan Salami omasta positiostaan nostaa tietysti miesasialiikkeen (eivät missään nimessä syyttömiä tähän). Feminismin piirissä tämä uhriutumiskilpailu on saanut sellaisia piirteitä, että on syntynyt jonkinlainen epävirallinen uhri-indeksi, jossa kärkipaikkaa pitävät rodullistetut gender-fluidit ihmiset ja pahnanpohjimmaisena on valkoinen heteromies. Tämä uhriutuminen yhdistettynä kokemusasiantuntijuuden korostamiseen johtaa epäterveeseen mansplaining-tarran läiskimiseen ja ylivarovaisuuteen sen suhteen, ettei feministi itse vain ole mansplainaamassa (= selittämässä itsevarmasti asioita joista ei juuri mitään tiedä, mutta olettaa toisen tietävän vielä vähemmän). Erityisen hyvin tämä pelko näkyy feministien kyvyttömyydessä myöntää saati tuomita esimerkiksi islamilaisen maailman tasa-arvo-ongelmat. Parhaimmillaankin asia kuitataan sillä, että vyörytetään tosiasiassa kaikki vastuu islamilaisten feministien harteille ja pestään itse kädet. Artikkelin puolivälin paikkeilla Salami päästelee varsin löysiä heittoja Trumpista, #metoo'sta ja nykyisestä tasa-arvon tilasta. Millä perusteella Trumpin nousu on ”vastareaktio feminismille”? Salami pyrkii omimaan pettymyksen Obamaan ja yleensä politiikkaan feminismin ansioksi – ilman mitään todistusaineistoa. Ideologian kärkinimi valitettavasti osoittaa, että ympäripyöreä valitus ilman mitään konkretiaa tasa-arvosta riittää julkaisukynnyksen ylittämiseen. Provokaattori toivomassa avointa keskustelua on narri anomassa vakavastiotettavuutta.

Kohta sattuu Juhaa leukaan eli kuinka kieli pitää tuntea, jos kielipelejä haluaa pelata
Seuraavaksi toimittaja ottaa käsittelyyn Salamin twiitin mies-vaimo -sanojen ongelmallisuudesta. Minna Salami lupaa miettiä vaimolle vastinetta, kuten hen-pronomini ruotsissa. No, suomen kielessä on tehty työ jo puolestasi, hyvä feministi. Maistraatin vihkikaava kuuluu seuraavasti: ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” (6) On hävettävän löysää journalismia ja ajattelua, että selvästi englannin kielestä alunperin ponnistanut ongelma siirretään suomeen ilman minkäänlaista taustatyötä. Okei, historiallisesti yleneminen neidistä rouvaksi ja vaimoksi on sellainen jäänne, joka jossain määrin vieläkin elää, mutta senkin esittäminen puhtaana ongelmana on, no, ongelmallista. Lähtökohtaisesti miehellekin tuli tässä konseptissa velvollisuuksia, kuten vaimonsa elättäminen. Mutta vaimo kotityöläisenä… väsynyttä heittelyä menneiltä vuosikymmeniltä! Eikö feminismin neljäs aalto todellakaan parempaan pysty?

”Feminismi on aina voitettu”
Lopussa Minna Salami esittää feminismin historian ideoiden ja vastaiskujen historiana. Vastareaktiot ovat nyt ”hienostuneempia” ja tähän mennessä vastareaktiot ovat aina voittaneet. Kyllä, niin Salami sanoo: ”[e]llei vastareaktio voita, kuten hänen mielestään on tähän mennessä aina käynyt.” Jos tällaista hölynpölyä ei feminismin piiristä kuitata tappiomielialaa lietsovana, niin, hölynpölynä, niin minä omaksun kyllä defaitistisen asenteen koko feminismin, myös sen tarpeellisen työsaran suhteen. Kannattaisiko nyt Salamin vaikkapa konsultoida Minna Canthin haamun mielipidettä sen suhteen, että onko tasa-arvo mennyt kaiman syntymästä 1844 yhtään eteenpäin? Naisten äänioikeus, missä pelaa? Oikeus avioeroon, ikinä kuullutkaan. Avioliitossakin voi nykyisin tapahtua raiskaus. Halutessaan saa pukea kaksilahkeiset housut… Kyllä on kaamea tappioiden sarja. (7)

Viitteet:
1) https://www.hs.fi/nyt/art-2000005601114.html
2) https://www.theguardian.com/profile/minna-salami
3) https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_Nigeria#Living_conditions
4) https://en.wikipedia.org/wiki/Global_Gender_Gap_Report
5) https://fi.wikipedia.org/wiki/Boko_Haram
6) https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/vihkiminen_ja_parisuhteen_rekisterointi/Vihkiminen/
7) https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2797155-100-vuotta-jotka-mullistivat-naisten-elaman

Ps.
Jotta ”johtavan feministisen ajattelijan” advokaatit eivät voi mitätöidä esikuvansa hengessä ylläolevaa ”epärationaalisena ja tunteellisena”, niin korotetaan panoksia ensin osoittamalla edellisten huuhaa-tason ongelmien jälkeen myös löpinä ”naisen eurosta” häväistykseksi tilastotieteen soveltamisesta ja sitten vielä esitetään oikeiden ongelmien olemassaolo:
Naisen eurossa otetaan könttäsumma palkkoja sukupuolen mukaan jaoteltuina. Yhtälöstä häivytetään työtunnit ja eri ammattinimikkeet. Tämän brutaalin käsittelyn jälkeen puhe 83 sentistä läpäisee koko yhteiskunnan hengessä, josta Göbbels olisi kateellinen. 
Feminismillä olisi perkaamista esimerkiksi siinä, miksi hyvin maksaville STEM-aloille hakeutuu sitä vähemmän naisia, mitä suurempi on kansakunnan tasa-arvotilanne?
http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0956797617741719?journalCode=pssa&

ArvoPelttari
Tampere

Keski-ikäinen, keskiluokkainen, keskioluinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu